Labradoriitti on yksi tunnetuimmista maasälpäryhmän mineraaleista. Se tunnetaan erityisesti näyttävästä värivälkkeestään, joka voi hehkua sinisen, vihreän, kullan tai jopa violetin sävyissä valon osuessa kiven pintaan.

Tässä artikkelissa tutustumme labradoriitin ominaisuuksiin, kovuuteen, koostumukseen ja muodostumiseen sekä siihen, mistä sen kuuluisa väriloisto syntyy.

💎 Kiinnostuitko labradoriitista? Tutustu kaikkiin labradoriitteihin ja labradoriittikoruihin. Katso valikoima →

Mikä labradoriitti on?

Labradoriitti on maasälpäryhmään kuuluva mineraali, joka kuuluu tarkemmin plagioklaasimaasälpien sarjaan. Se löydettiin ensimmäisen kerran Kanadan Labradorista, josta myös kiven nimi on peräisin.

Labradoriitti tunnetaan erityisesti optisesta ilmiöstä nimeltä labradoresenssi. Sen ansiosta muuten harmaalta tai tummalta näyttävä kivi voi välkehtiä voimakkaasti eri väreissä valon osuessa siihen oikeasta kulmasta.

Jos haluat lukea enemmän labradoriitin symbolisesta puolesta, tutustu myös artikkeliin labradoriitin merkityksestä.

Labradoriitin koostumus

Labradoriitti kuuluu maasälpäryhmään ja on kemialliselta koostumukseltaan natrium-kalsium-alumiinisilikaatti. Se kuuluu plagioklaasimaasälpien sarjaan ja sijoittuu koostumukseltaan albiitin ja anortiitin väliin.

• kuuluu maasälpäryhmään
• on natrium-kalsium-alumiinisilikaatti
• osa plagioklaasimaasälpien sarjaa
• muodostaa kiteisen rakenteen

Labradoriitin kovuus

Labradoriitin kovuus on yleensä noin 6–6,5 Mohsin kovuusasteikolla. Se on siis kovempi kuin esimerkiksi obsidiaani, mutta hieman pehmeämpi kuin kvartsi.

Labradoriitin lohkeavuus

Labradoriitti kuuluu maasälpäryhmään, jonka mineraaleille on tyypillistä hyvä lohkeavuus. Tämä tarkoittaa, että kivi voi haljeta tietyistä suunnista melko tasaisesti, vaikka sen kovuus onkin suhteellisen korkea.

Käytännössä labradoriitti kestää normaalia käyttöä hyvin, mutta voimakkaat iskut tai pudotukset voivat aiheuttaa halkeamia helpommin kuin pelkän kovuusluvun perusteella voisi olettaa.

Kiven kovuus tekee siitä sopivan koruihin, koriste-esineisiin ja hiottuihin käyttöesineisiin. Labradoriitilla on kuitenkin selviä lohkeamapintoja, joten voimakkaita iskuja kannattaa välttää.

Miten labradoriitti muodostuu?

Labradoriitti muodostuu magman jäähtyessä ja kiteytyessä. Toisin kuin obsidiaani, joka syntyy erittäin nopeasti jäähtyvästä laavasta, labradoriitti tarvitsee aikaa muodostuakseen kiteiseksi mineraaliksi.

Labradoriittia esiintyy erityisesti magmakivissä, kuten basaltissa, gabrossa ja anortosiitissa. Joissakin anortosiiteissa suuri osa kivestä voi koostua lähes kokonaan labradoriitista.

Voit verrata labradoriittia muihin suosittuihin kiviin lukemalla myös artikkelit ametistin ominaisuuksista, ruusukvartsin ominaisuuksista ja obsidiaanin ominaisuuksista.

Miksi labradoriitti välkehtii eri väreissä?

Labradoriitin tunnetuin ominaisuus on labradoresenssi. Se tarkoittaa optista ilmiötä, jossa kiven sisäinen rakenne hajottaa ja heijastaa valoa siten, että pinnalla näkyy voimakkaita värejä.

Välke voi olla sininen, vihreä, kultainen, oranssi tai jopa violetti. Värit eivät johdu väriaineista, vaan valon ja mineraalin sisäisen rakenteen vuorovaikutuksesta.

Mitä voimakkaampi ja monivärisempi välke kivessä näkyy, sitä arvostetumpana labradoriittia yleensä pidetään.

Spektroliitti – suomalainen labradoriitti

Spektroliitti on suomalainen labradoriitin erityisen värikäs lajike. Siinä voi esiintyä lähes koko värikirjo sinisestä ja vihreästä aina oranssiin, punaiseen ja violettiin asti.

Spektroliitti löydettiin Kaakkois-Suomesta Ylämaalta, ja sitä pidetään yhtenä tunnetuimmista suomalaisista korukivistä.

Labradoriitin väri ja ulkonäkö

Ilman valon heijastusta labradoriitti on yleensä harmaa, harmaanvalkoinen tai hieman vihertävä. Sen kuuluisa värivälke näkyy vasta oikeasta katselukulmasta.

Tämän vuoksi jokainen labradoriitti näyttää hieman erilaiselta riippuen valosta, hionnasta ja katselukulmasta.

Missä labradoriittia esiintyy?

Labradoriittia esiintyy eri puolilla maailmaa. Tunnettuja esiintymiä löytyy muun muassa Kanadasta, Suomesta, Madagaskarilta, Norjasta, Kiinasta ja Australiasta.

Erityisesti Madagaskarin labradoriitit ja suomalainen spektroliitti tunnetaan näyttävistä väreistään.

Labradoriitti koruissa ja arjessa

Labradoriitti on suosittu materiaali koruissa, riipuksissa, rannekoruissa, rumpuhiotuissa kivissä ja sisustuskivissä. Sen suurin vetovoima on ainutlaatuinen värivälke, joka tekee jokaisesta kivestä yksilöllisen.

Katso Ametistikissan labradoriitit

Labradoriitin merkitys kristalliharrastajille

Kristalliharrastajien keskuudessa labradoriitti yhdistetään usein intuitioon, muutokseen ja sisäiseen kasvuun. Sen näyttävä väriloisto tekee siitä yhden suosituimmista intuitioon liittyvistä kivistä.

Labradoriitti kuuluu maasälpäryhmään, johon kuuluu myös kuukivi. Jos haluat vertailla labradoriittia muihin suosittuihin kiviin, voit tutustua myös ametistiin ja obsidiaaniin.

Yhteenveto: labradoriitin tärkeimmät ominaisuudet

• Labradoriitti kuuluu maasälpäryhmään.
• Sen kovuus on noin 6–6,5 Mohsin asteikolla.
• Se muodostuu magman jäähtyessä ja kiteytyessä.
• Sen tunnetuin ominaisuus on labradoresenssi eli värivälke.
• Värit syntyvät valon ja mineraalin sisäisen rakenteen vuorovaikutuksesta.
• Suomalainen spektroliitti on labradoriitin näyttävä muunnos.

Usein kysyttyä labradoriitista

Mikä on labradoriitin kovuus?

Labradoriitin kovuus on yleensä noin 6–6,5 Mohsin kovuusasteikolla.

Miksi labradoriitti välkehtii eri väreissä?

Värivälke eli labradoresenssi syntyy valon heijastuessa mineraalin sisäisistä rakenteista.

Onko labradoriitti mineraali?

Kyllä. Labradoriitti on maasälpäryhmään kuuluva mineraali.

Mistä labradoriitti muodostuu?

Labradoriitti muodostuu magman jäähtyessä ja kiteytyessä magmakivissä.

Mikä on spektroliitti?

Spektroliitti on Suomessa löydetty labradoriitin muunnos, joka tunnetaan erityisen voimakkaasta ja monivärisestä välkkeestään.